Astmakohtaus – oireet, hoito ja lääkitys

Lisätietoa miten toimia astmakohtauksen aikana ja mitä lääkitystä käyttää

Astma on lääkehoitoa vaativista pitkäaikaissairauksista toiseksi yleisin verenpainetaudin jälkeen. Suomalaisista vajaa kymmenen prosenttia sairastaa astmaa. Lisäksi noin viisi prosenttia suomalaisista saa ajoittain astman kaltaisia oireita. Valtaosalla astmaatikoista sairaus on lievä, ja se pysyy kohtalaisen helposti hallinnassa. Heillä voi olla pitkiäkin oireettomia kausia. Aikuisista astmaatikoista noin neljä prosenttia sairastaa hyvin vaikeaa astmaa.

Astma ilmenee erilaisina hengitysoireina, jotka voivat olla jatkuvia tai kohtauksittaisia. Astmakohtausten aiheuttajat ja kohtausten vakavuus vaihtelevat tilanteittain. Kohtauksen voivat aiheuttaa esimerkiksi pöly, rasitus tai kylmä ilma. Lievät astmakohtaukset menevät useimmiten ohi keuhkoputkia laajentavilla lääkkeillä, mutta vakavimmat kohtaukset vaativat sairaalahoitoa.

Tietoa meistä Astmakohtaus – oireet, hoito ja lääkitys

Mikä astma on?

Astma on pitkäaikainen keuhkosairaus, jossa keuhkoputkien limakalvot ovat jatkuvassa tulehdustilassa ja keuhkoputket supistelevat. Astmaatikko kärsii helposti hengitysoireista, koska keuhkoputkien tulehtuneet ja turvonneet limakalvot ovat herkkiä erilaisille ärsykkeille, kuten pölyille, kylmälle ilmalle, rasitukselle, tupakansavulle ja voimakkaille tuoksuille. Astma oireilee usein yskänä, liman erittymisenä, hengityksen vinkumisena ja hengenahdistuksena.

Astma voi puhjeta missä iässä tahansa, ja sen taustatekijät ovat yksilöllisiä. Astman taustalla voi olla esimerkiksi perinnöllinen taipumus, erilaiset allergiat, ylähengitystiesairaudet, tupakointi, passiivinen tupakointi tai ylipaino. Hoitamaton allerginen nuha lisää riskiä sairastua astmaan. Useimmiten astman puhkeaminen on sidoksissa ympäristön ärsykkeisiin tai pitkittyneeseen hengitystietulehdukseen, mutta aina sille ei löydy yksiselitteistä syytä.

Astmaa voidaan hoitaa erilaisilla lääkkeillä, ja hoidon perustana onkin potilaalle yksilöllisesti räätälöity lääkehoito, johon tulee yhdistää liikuntaa ja terveellinen elinympäristö. Hoidon tavoitteena on sairauden hyvä hallinta, oireettomuus sekä keuhkojen mahdollisimman normaali toiminta.

Astmakohtauksen oireet

Astmakohtauksen aikana keuhkojen limakalvot turpoavat ja tuottavat liikaa limaa. Samanaikaisesti pienimpiä ilmatiehyitä ympäröivät lihakset kouristuvat. Tämän seurauksena hengittäminen muuttuu vaikeaksi eikä ilma kulje tarpeeksi hyvin. Astmaatikot ovat kertoneet kohtauksen aikaisen hengittämisen tuntuvan siltä kuin he joutuisivat hengittämään pillin kautta. Astmakohtauksen tunnistaa voimakkaasta yskästä, hengitysvaikeuksista ja hengityksen vinkumisesta. Erityisesti uloshengityksen aikana hengitys voi vinkua voimakkaastikin.

Lievät astmakohtaukset saadaan yleensä hallintaan keuhkoputkia laajentavilla eli niin kutsutuilla avaavilla lääkkeillä. Tällainen lääke on esimerkiksi salbutamol, jota myydään kauppanimellä Ventolin. Keuhkoputkia laajentavat lääkkeet rentouttavat keuhkoputkien sileitä lihaksia ja avaavat keuhkoputkia. Ne eivät kuitenkaan vähennä limakalvojen turvotusta, minkä takia niitä käytetään yleensä vain kohtauslääkkeinä.

Vakavat astmakohtaukset voivat oireilla huulien tai ihon sinertymisenä, puheen katkonaisuutena, hengityksen apulihasten käyttönä ja jopa tajunnan menetyksenä. Kaikki edellä mainitut oireet viestivät siitä, ettei kohtauksen saanut henkilö pysty hengittämään kunnolla. Vakavan kohtauksen aikana keuhkoputkia laajentavat lääkkeet auttavat vain hetkellisesti. Mikäli henkilö kärsii vakavasta astmakohtauksesta, hänen tulee hakeutua ensiapuun tai päivystykseen mahdollisimman nopeasti oireiden lievittämiseksi.

Miten astmakohtauksen aikana pitää toimia?

Astmakohtaus alkaa usein yllättäen. Sekä kohtauksen saaneen että hänen lähellään olevien ihmisten on tärkeää pysyä rauhallisina kohtauksen aikana. Kohtauksen saaneen on yritettävä hengittää mahdollisimman syvään ja tasaiseen tahtiin rauhallisesti. Lisäksi kohtauksen saaneen tulee hengittää 3–4 annosta keuhkoputkia laajentavaa lääkettä. Mikäli lääkkeitä ei ole saatavilla, tulee soittaa hätänumeroon.

Mikäli astmakohtauksen aikana ilmenee seuraavia oireita, kohtauksen saaneen tulee hakeutua mahdollisimman nopeasti ensiapuun tai päivystykseen:

  • äärimmäinen hengitysvaikeus tai kova hengitystiheys
  • niin voimakas hengityksen vinkuminen ja hengenahdistus, että kokonaisten lauseiden puhuminen tai tuolista nouseminen on vaikeaa
  • pulssi on pysyvästi yli 110 lyöntiä minuutissa vielä puoli tuntia keuhkoputkia laajentavan lääkkeen ottamisen jälkeenkin
  • kohtauksen saaneen tila heikkenee hoidosta huolimatta eikä kohtauslääke auta
  • kohtauksen saanut on hyvin kalpea tai hänen ihonsa ja huulensa alkavat sinertää
  • tajunnan menetys

Kohtauksen saanutta voi auttaa siirtämällä hänet kauemmas kohtauksen mahdollisesti laukaisseista tekijöistä. Mikäli kohtauksen aiheuttaa esimerkiksi pölyinen tai savuinen tila, kohtauksen saanut on hyvä siirtää rauhallisesti pois kyseisestä tilasta. Usein kohtauksen oireet lievenevät, kun astmaatikko pääsee kauemmas kohtauksen laukaisseista tekijöistä.

Astmalääkitys

Astmalääkkeet voidaan jakaa karkeasti kahteen eri ryhmään: tulehdusta poistaviin eli hoitaviin lääkkeisiin ja keuhkoputkia laajentaviin eli avaaviin lääkkeisiin. Tulehdusta poistavia lääkkeitä käytetään tavallisesti pitkäaikaisesti ja niillä hoidetaan keuhkoputkien tulehtuneita limakalvoja. Näitä ovat Flixotide ja Pulmicort. Avaavia lääkkeitä puolestaan käytetään pääasiassa astmakohtausten hoidossa. Tarvittaessa potilaalle voidaan räätälöidä yksilöllisesti niin kutsuttu kiinteä yhdistelmähoito, jossa käytetään samanaikaisesti sekä tulehdusta poistavia että keuhkoputkia avaavia lääkkeitä.

Tulehdusta poistavat lääkkeet

Inhaloitavat eli sisään hengitettävät kortisonit (beklometasoni, budesonidi, flutikasoni, mometasoni ja siklesonidi) vähentävät astmatulehdusta. Niiden käytössä lääkkeen ottamistekniikka ja annostelijoiden käytön huolellinen opetteleminen ovat tärkeitä. Lääkettä otettaessa sisäänhengityksen on oltava tehokas, ja lääkkeen oton jälkeen hengitystä tulee pidättää 5–10 sekuntia. Inhaloitavat tulehdusta poistavat lääkkeet ovat yleensä astmapiipun eli inhalaattorin muodossa, mutta markkinoilla on myös tabletteja ja nenän kautta annosteltavia kortisonisuihkeita.

Inhaloitavan kortisonilääkityksen aikana lääkepitoisuudet ovat verenkierrossa huomattavasti pienemmät kuin tablettilääkityksessä. Pienen pitoisuuden takia inhaloitavat lääkkeet eivät juurikaan aiheuta koko elimistöön kohdistuvia haittavaikutuksia. Tavallisimpia inhaloitavan lääkkeen haittavaikutuksia ovat äänen käheytyminen sekä suun ja nielun hiivainfektiot. Niitä voidaan kuitenkin ehkäistä tehokkaasti huuhtelemalla suu ja nielu vedellä lääkkeen ottamisen jälkeen ja sylkäisemällä huuhteluvesi pois.

Vaikean astman saaminen hyvään hoitotasapainoon voi edellyttää kortisonia sisältävien tablettien käyttöä. Lyhytaikaiset tablettikuurit eivät yleensä aiheuta huomattavia haittavaikutuksia, mutta pitkäaikainen tablettihoito voi johtaa koko elimistön toimintaan vaikuttaviin haittoihin. Mahdollisia haittavaikutuksia ovat muun muassa mustelmataipumuksen lisääntyminen, luukato, lisämunuaisten toiminnan heikkeneminen ja verenpaineen nouseminen.

Keuhkoputkia laajentavat lääkkeet

Keuhkoputkia laajentavat eli avaavat lääkkeet rentouttavat keuhkoputkien sileitä lihaksia ja avaavat keuhkoputkia. Ne eivät vähennä limakalvon turvotusta, minkä takia niitä käytetään useimmiten ainoastaan kohtauslääkkeinä. Avaavien lääkkeiden käyttömäärä heijastelee keuhkoputkien tulehdustilaa: mitä enemmän avaavia lääkkeitä joutuu käyttämään, sitä voimakkaampi tulehdustila on. Astman hoidossa käytettäviä avaavia lääkeaineita ovat formoteroli, indakateroli, olodateroli, salbutamoli, salmeteroli ja terbutaliini sekä vain yhdistelmävalmisteissa oleva fenoteroli. Avaavien lääkkeiden haittavaikutuksina voi ilmetä vapinaa ja sydämen tykytystä.

Lyhytvaikutteisia avaavia lääkkeitä eli salbutamolia ja terbutaliinia käytetään myös astman oireiden ehkäisyyn. Niitä voidaan käyttää esimerkiksi rasituksen yhteydessä esiintyvien astmaoireiden ehkäisemiseen ottamalla niitä noin 15 minuuttia ennen rasitusta. Pitkävaikutteisia lääkkeitä (formoteroli, indakateroli, olodateroli ja salmeteroli) siirrytään käyttämään, jos tehokas tulehdusta hillitsevä kortisonilääkitys ja ajoittain käytetty lyhytvaikutteinen avaava lääke eivät riitä pitämään oireita kurissa. Lisäksi on olemassa kortisonia ja keuhkoputkia laajentavaa lääkettä sisältäviä yhdistelmävalmisteita. Yhdistelmähoitoja ovat esimerkiksi Symbicort ja Seretide.

Keuhkoputkien supistusta vähentävinä lisälääkkeinä voidaan käyttää myös niin kutsuttuja antikolinergisia inhaloitavia lääkkeitä, kuten aklinidiumia ja ipratropiinia. Kyseisten lääkeaineiden mahdollisiin haittavaikutuksiin kuuluvat suun kuivuminen, huimaus, päänsärky ja ummetus.

Lähteet :